Formulahuumaa ja synttäriyllätyksiä

Sitä oli odotettu siitä päivästä lähtien, kun työharjoittelupaikka Melbournesta varmistui. Jännitys kasvoi, kun saimme liput käsiimme. Ennakkotunnelmia haettiin lukuisilla iltakävelyillä ja seuraten, kuinka takapihamme päivä päivältä muuntautui yhden suurimman autourheilukilpailun avauskilpailun näyttämöksi. Nyt meidän viikkojen odotus palkittiin ja Formula 1:sten Melbournen avauskilpailu oli alkanut! 

Jo alkuviikosta Melbournen kaduilla pystyi aistimaan formulatunnelman. Katujen varsille alkoi ilmestyä tallien omia kojuja ja fanipaitoihin pukeutuneet ihmisjoukot tukkivat jalkakäytävät. Keskiviikkona Heidi ja Niina N. suuntasivat heti töiden jälkeen seuraamaan kisoja Anun ja Niina K:n jäädessä vielä mukamas pyörimään kaupungille eli salaa suunnittelemaan perjantain synttäriyllätystä. Albert Park sijaitsee aivan asuntomme takapihalla, joten pääsimme alueelle aina helposti jalan ilman ruuhkia.

Formula-alueella oli paljon muutakin oheistoimintaa.

Albert Lake.

 

Avajaispäivänä ei Formula 1-autoja vielä näkynyt, mutta tunnelma alueella oli jo huikea.

Perjantaiaamu alkoi tuttuun tapaan töiden merkeissä. Aamupäivällä lähdimme porukalla kaupungille hakemaan kakkua työkaverillemme Leslielle, joka juhlisti ensimmäistä vuosipäiväänsä Hubissa. Saavuttuamme takaisin toimistolle myös Heidiä ja Niina N:ään odotti melkoinen yllätys keittiössä. Täysin pimennossa koko yllätyksestä olleet maaliskuun synttärisankarit astelivat keittiöön onnittelulaulun soidessa ja saivat heti juhlahatut päähänsä. Niina K. ja Anu yhdessä Hubin työntekijä Brianin kanssa olivat salaa järjestäneet keittiöön hienot juhlat ilmapallojen, synttärikorttien ja kynttilöillä varustetun suklaakakun kera. 

Juuri kun synttärisankarit olivat toipuneet keittiössä olleesta yllätyksestä, saivat he käskyn pakata kimpsut ja kampsut mukaansa ja lähteä kaappaajien mukaan. Mitään vihjeitä tulevasta määränpäästä ei annettu, ja jännityksen lisäämiseksi Heidin ja Niina N:n silmät sidottiin huivein. Huivit herättivät kaduilla paljon kysyviä ja huvittuneita katseita. Hubin toimistolta matka alkoi raitiovaunulla Niina K:n ja Anun taluttaessa sokkoja sankareita läpi ihmisvilinän. Heidi ja Niina N. yrittivät matkalla kovin arvuutella, mihin heidät vietäisiin, siinä kuitenkaan onnistumatta. Heidin hyvä suuntavaisto osasi kuitenkin kertoa, että suuntana oli Fitzroy, yksi Melbournen kaupunginosista.

Ratikasta matka jatkui jalan vielä hetken aikaan, kunnes saavuimme sisätilaan. Noustuamme hissiin, synttärisankarit saivat riisua huivit. Hissien ovien avauduttua edessä oli upeat näköalat Melbournen kaupungin ylle. Paikka, johon saavuimme oli ravintola nimeltään Naked in the sky. Ravintolan ruokalistalta löytyi mitä erikoisempia ruokalajeja, mutta päätimme turvautua melko tuttuihin ainesosiin. Pöytään tuotiin muun muassa perunapyreetä, lihavartaita, kasvishöystöä ja suomalaiseen makuun tuttua mustekalaa. Ruoka oli erittäin maukasta, ehkä jopa toistaiseksi paras lounas Melbournessa. Ravintolan jälkeen oli lisää yllätyksiä luvassa ja Niina K:n ja Anun ohjaamina siirryimme Yarra-joen rantaan ja hyppäsimme jokiristeilypaatin kyytiin. Risteily kuljetti meitä tunnin verran keskustaa halkovaa Yarra-jokea pitkin kohti Melbournen satama-aluetta. Aurinko paistoi ja nautimme sen lämpimistä säteistä ja kuuntelimme samalla laivan kapteenin juttuja, kun hän kertoi alueen nähtävyyksistä ja historiasta.

Maisemaa Naked in the Sky-ravintolasta

Yarra-joelta.

 

Anun ja Niina K:n järjestämän synttäriyllätyksen jälkeen kiiruhdimme taas seuraamaan kisoja. Perjantai-iltapäivällä näimme ensimmäistä kertaa Formula 1-autot radalla, kun ne ajoivat päivän toista harjoitteluaan. Autoista lähtevä melu oli valtava eikä ilman korvatulppia olisi selvinnyt. Saimme heti bongattua suomalaisten kuljettajien autot ja painoimme mieleemme, miten tunnistamme ne vastaisuudessakin. Perjantai-illalla kävimme vielä yhdessä St. Kildan paikallisista pubeista, joka oli täyttynyt myös formulakansasta.

 

Lauantai-aamuna sää oli ankean harmaa ja taivaalta tuli ajoittain pieniä sadekuuroja. Kukaan meistä ei ollut osannut varautua syksyiseen säähän pakkaamalla lämpimiä vaatteita mukaan. Tämän vuoksi suuntasimme aamulla ensimmäiseksi kaupungille villapaitaostoksille. Olimme sen verran ajoissa liikkeellä, että kaupat eivät olleet vielä avanneet oviaan. Suuntasimme odotellesamme pienelle kahvilakujalle, jossa nautimme aamukahvit muffinssien, croissanttien ja cupcakeksien kera. Lämpökerrastot ostoskassissa suuntasimme takaisin St. Kildaan ja kohti Albert Parkia. Lauantaina kisa-alueella ihmisiä alkoi olla ensimmäisiin päiviin verrattuna jo huomattavasti enemmän. Olimme edellisenä päivänä katsastaneet meille hyvät paikat seurata kisoja. Paikka löytyi radan loppupäästä mutkien 9 ja 10 kohdalta pienen mäen päältä. Hyvältä näköetäisyydeltä löytyi sopivasti myös iso screen, josta saimme kokonaiskuvaa kisoista.

Lauantaina aurinkokin pilkahteli sadekuurojen välillä.

Iltapäivällä aika-ajojen aikaan sadekuurot yllättivät jälleen. Käperryimme sateenvarjojen alle, mutta raju sade kasteli meidät silti. Katsoimme aika-ajot kuitenkin kylmästä huolimatta sisulla siihen pisteeseen asti, kunnes aika-ajojen viimeinen osuus päätettiin siirtää seuraavaan aamuun. Lähdimme keskeytyneiden aika-ajojen jälkeen kotiin lämmittelemään ja valmistautumaan sunnuntaiseen kisaan. Aika-ajot olisivat suomalaiskuskeilla voineet sujua paremminkin. Kimi oli seitsemäs ja Valtteri lähtee kisaan 17.lähtöruudusta. Asetelmat ovat haastavat, mutta uskomme sijojen parantuvan kisoissa.

Sunnuntaina edellisen päivän sateesta, tuulesta ja palelemisesta viisastuneena pakkasimme mukaamme paljon paljon paljon vaatetta, muovipusseja ja jätesäkkejä, joiden sisään pakkautuisimme sateen yllättäessä. Ostimme mukaamme myös paljon evästä, jotta voisimme keskittyä kisojen seuraamiseen ruokakojujen jonoissa notkumisen sijaan. Alueelle päästyämme suuntasimme heti vakiopaikallemme, johon leiriydyimme koko päiväksi. Pakkauduimme sadetakkien ja jätesäkkien sisään jo valmiiksi, koska taivaalle oli kertynyt uhkaavasti tummia pilviä. Asustuksemme, joka sai meidät näyttämään hieman vailla kotia olevilta, herätti ympärillämme olevissa naurun pyrähdyksiä. Emme antaneet katseiden haitata vaan päätimme nauraa takaisin ensimmäisen sateen yllättäessä.

 
 

Olimme kisoja varten suunnitelleet ja tuunanneet omat fanipaidat. Suomen lipulla ja suomalaiskuskien nimillä varustetut valkoiset topit paljastivat kansalaisuutemme ainakin muille suomalaisille. Suomi-asustuksemme vuoksi muut suomalaiset bongasivat meidät väkijoukosta ja liittyivät seuraamme. Ei mennyt aikaakaan, kun suomalaisleirissämme oli meidän lisäksemme seitsämän muuta innokasta suomalaisfania. Heillä oli lisäksi mukanaan kaksi isoa Suomen lippua, joista mekin olimme haaveilleet. Iltapäivällä aika tuntui etevän kovin hitaasti kisan alkua odottaessa. Lopulta H-hetki alkoi olla käsillä. Ennen kilpailun alkua saimme kuulla Australian kansallislaulun ja taivaalla lensi hornet-koneiden saattue sekä Australian kansallisen lentoyhtiö Quantasin iso lentokone.

Askartelukerhon tuotoksia.

Vihdoin kello viideltä iltapäivällä kisat saatiin käytiin. Isolta screeniltä pystyimme seuraamaan, kun autot starttasivat lähtöruuduistaan. Kimi ei saanut toivomaamme täydellistä lähtöä, mutta onneksi kisa oli vasta alussa. Jo kisan puolen välin kohdalla pystyi huomaamaan, että Kimin ja Lotuksen valitsema taktiikka saattaisi tuoda hyviä tuloksia. Muiden kuskien ravatessa varikolla, Kimi pääsi kiinni ykköspaikkaan. Jännitimme katsomossa aivan kisan loppuhetkille asti ja perus-pessimisti suomalaisina emme uskaltaneet hurrata ennen kuin Kimi oli ylittänyt maaliviivan. Voiton varmistuttua juhlat alkoivat! Emme voineet käsittää, että suomalainen kuski oli juuri voittanut koko kilpailun!

Palkintojen jako alkoi lähes heti maaliintulon jälkeen, joten emme ehtineet katsomaan sitä paikan päällä. Sen sijaan koko suomalaisleirimme juoksi radalle ison screenin eteen seuraamaan Kimin voittajaksi kruunaamista. Juostessamme radalle viereemme juoksi kiinalaismies, joka huusi innoissaan ”Kimi, Kimi, Kimi, Kimi” ja osoitti päällään olevaa Räikkösen fanipaitaan. Kiinalaismies oli yhtä ellei jopa enemmän innoissaan Kimin voitosta kuin me ja hän soluttautui hyvin suomalaisfaniryhmäämme. Ison screenin alla lauloimme Maamme-laulun ja heilutimme isoja Suomen lippuja. Ryhmämme erottui hyvin ihmismassasta ja monet ulkopuoliset halusivat ottaa kuvia innokkaasti riehuvista suomalaisfaneista. Lähtiessämme kävelemään rataa ympäri valokuvausbuumi alkoi. Ihmiset toisensa jälkeen tulivat kysymään voisivatko he päästä samaan kuvaan kanssamme (osa jopa kysymättä). Jopa radalla safety carilla ajaneet ratamiehet nousivat autoistaan ja kiiruhtivat kuvaan kanssamme. Kävelimme rataan ympäri aina varikkoalueelle asti, jossa toivoimme näkevämme edes vilauksen Kimistä. Kävellessämme radalla valokuvaus vain jatkui, ja olo oli kuin isommallakin julkkiksella. Lotuksen pilttuussa kävi kuhina, mutta Kimi oli ilmeisesti jo lähtenyt juhlimaan voittoaan. Saimme nähdä kuitenkin pokaalin, jonka Kimi oli kisasta pokannut.

Pyörimme kisa-alueella lähes alueen sulkemiseen asti. Kävimme muun muassa kuvaamassa Kimin autoa, joka oli tuotu näytille Lotuksen VIP-alueelle. Onnesta uupuneina palasimme lopulta kämpällemme ja avasimme skumpat Kimin voiton kunniaksi.

  

 

Emme voineet edelleenkään uskoa suomalaisen voittaneen kisan. Tämä oli meille jokaiselle ensimmäinen F1-kisa ikinä, ja kokemuksena itsessään jo unohtumaton. Suomalaiskuskin voitto teki siitä vielä ihmeellisemmän!