Surffailua & Great Ocean Road

Eihän tää meidän blogi hirveästi jäljessä oo, ainoastaan neljä viikkoa!

Maaliskuun ensimmäinen viikonloppu oli varattu road tripille. Olimme muutamaa päivää aiemmin pääättäneet lähteä viikonlopuksi autoilemaan, sillä halusimme nähdä vähän muutakin kuin kaupunkimaisemia. Varasimme auton läheisestä vuokraamosta perjantaina ja lähdimme matkaan lauantaiaamuna.

 

 Ensimmäiseksi suuntasimme kuitenkin Torquayn kaupunkiin, joka sijaitsee vajaa sata kilometriä Melbournesta lounaaseen. Torquay on melko pieni kaupunki, joka tunnettu surffausmahdollisuuksistan. Surffauksen kokeileminen oli meidänkin mielessä ja menimme ensimmäiseen alan liikkeeseen kyselemään miten pääsisimme kokeilemaan. Pian meillä olikin jo märkäpuvut kainalossa ja olimme matkalla rannalle, jossa surffituntimme pidettäisiin.

Kohteeseen päästyämme vedimme tyylikkäät märkäpuvut päälle ja tukka putkella suuntasimme kohti merta. Keli oli mitä täydellisin ensimmäiselle surffitunnillemme, aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja tuuli hurjasti. Aallot sattuivat olemaan poikkeuksillisen voimakkaita juuri sinä päivänä :D

Ensin kuivaharjoittelimme hetken, sen jälkeen siirryimme tositoimiin. Välillä jouduimme suorittamaan tyylikkäitä ja hyvin hallittuja sukelluksia aaltojen puskiessa meidät kumoon. Yllättäen merivesi oli hyvin suolaista ja se tuntui pahalta piilarisilmissä, nenässä ja nielussa.

Aallokossa pystyssä pysyminen ilman lautaakin oli haastavaa, saati sitten runnoa aaltojen läpi tarpeeksi syvälle raahaten lautaa perässä. Meressä sukkuloiminen kävi voimille, mutta oli hyvin palkitsevaa päästä pystyyn oikeaan surffiasentoon, alun räpiköimisen jälkeen. Emme olisi uskoneet että surffaaminen on niinkin rankkaa, mutta sitäkin hauskempaa. Ihan supermahtavaa puuhaa! Pakko päästä uudestaan ja mielellään mahdollisimman pian!

Valokuvatodisteita tai  viihdyttävää videomateriaalia mielettömän upeista suorituksistamme ei valitettavasti ole saatavilla, koska kameroita oli vaikea pitää mukana surffatessa ;)

Iltapäivän surffisession jälkeen suuntasimme automme nokan kohti Great Ocean Roadia. Se on siis pääosin rantaviivaa myötäilevä vajaa 250 kilometriä pitkä autoilureitti. Reitti kulkee Torquayn ja Warrnamboolin kaupunkien välillä ja se on aikoinaan rakennettu ensimmäisen maailmansodan kuolonuhrien muistolle. Road on suosittu kohde, sillä reitillä on paljon upeita luonnonnähtävyyksiä ja suojeltuja luonnonpuistoja.

Heti alkuun täytyy sanoa, että reitti on käsittämättömän kaunis. Upea meri, upeat hiekkarannat, kalliot, jylhät metsät ja jyrkät rinteet, hyvin mutkikas tie ja ennen kaikkea kerrassaan loistava porukka. Mahtava reissu!

Ensimmäinen kengurubongaus aiheutti lievää hysteerisyyttä matkustajien keskudessa. Kengurun näkeminen olikin Heidin päämääränä road tripillä. Hetkeä myöhemmin iltahämärässä näimme myös koalan eräässä puussa tien vieressä. Koalan bongaaminen aiheutti myös suurta intoa ja juoduimmekin tekemään u-käännöksen, jotta pääsimme tarkastelemaan sitä paremmin. Harmaa koalakaveri oli mahdottoman söpö. Siellä oksalla se möllötti ja torkkui. <3

Olimme lähteneet optimistipassilla liikenteeseen emmekä olleet varannet majoitusta etukäteen. Illan hämärtyessä ja väsymyksen kasvaessa aloimme bongailemaan sopivaa majoituspaikkaa. Great Ocean Roadin varrella oli lukemattomia majoitusvaihtoehtoja, mutta emme olleet perehtyneet tarjontaan etukäteen lainkaan, joten valitsimme ensimmäisen vastaan tulevan järkevän tuntuisen paikan. Päädyimme Beacon Point-nimiseen majoituspaikkaan, joka sijaitsi korkealla rinteellä lähellä Apollo Baytä pikkukaupunkia. Paikka vaikuttikin aika fiiniltä ja se tarjosikin neljän tähden pikkuhuviloita. :D

Kämpästämme oli hulppeat näkymät merelle eukalyptuspuiden ja peltojen yli. Tähtitaivaskin näkyi

kauniisti, sillä kaupungin valosaasteessa suurin osa tuikkeesta jää näkemättä. Majoitus maksoi 280 dollaria (eli noin 55e/hlö) yöltä ja sillä sai edellä mainitut upeat maisemat, keittiön, kaksi makuuhuonetta ja takallisen oleskuhuoneen.

Paikka vaikutti lähes täydelliseltä kunnes yöllä aloimme bongailemaan erilaisia hyönteisiä eri paikoista. Olohuoneesta ja vessasta löytyi muutamia iljettäviä mustia toukkia ja koppakuoriaisia. HYIYÖKYÖK! Etsimme niitä taskulamppujen kanssa, mutta tulimme siihen tulokseen että parempi olla tutkimatta liikaa jottei yöunet mene. Tosin jo ensimmäiset ötökät inhottivat niin paljon että nukahtaminen oli hyvin vaikeaa hyönteisen ryömiessä mieliin koko ajan.

 

Aamiaisen jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa. Osa Ocean Roadista kulkee maaseudun läpi, ja niitäkin maisemia oli ilo katsella, sillä nekin näkymät eroavat suomalaisesta maalaismaisemasta melko lailla. Maasto on hyvin vaihtelevaa ja kuivaa sekä lehmät ja lampaat hieman erinäköisiä kuin Suomessa :P

Kävimme myös Wildlife parkissa, jossa pääsimme tutustumaan eläimiin lähietäisyydeltä. Ensimmäisenä bongattiin niinkin eksoottisia eläimiä kuin kissa ja marsu. Villieläinpuistossa oli myös paljon odotettuja kenguruita, joita pääsi myös silittämään ja ruokkimaan. Kengurut olivat auringonpaisteessa hieman laiskoja, loikoilivat vaan varjossa ja ottivat lepoa. Suurin osa niistä ei edes vaivautunut maistelemaan tarjoamaamme muonaa. Ne reippaat yksilöt, jotka uskaltautuivat meitä tervehtimään, napsivat nappuloita niin ahnaasti että niiden terävät hampaat alkoivat arveluttamaan. Muita villieläinpuiston karvakamuja olivat mm. veltto koala, rujot emut, utelias peura ja kopissa lepäävä dingo.

Heidin kamera toimi erinomaisesti!

Pian Wild life parkin jälkeen koitti reissun upein ilmestys. Kaksitoista apostolia. Ensin pysähdyimme tsekkaamaan ensimmäisen kivipaasin, jota pääsi katselemaan myös rannalta. Ihastelimme aikamme luonnon muovaamaa maisemaa, tassuttelimme rannalla nauttien auringonpaisteessa ja napsimme paljon kuvia.

Muutaman sadan metrin päässä niemen toisella puolella oli lisää apostoleita. Paikalla oli reilusti muitakin turisteja, mutta ei se paljoakaan paikan hohtoa himmentänyt. Kivipaasit olivat todella vaikuttavia, mykistävän kauniit maisemat takasivat ajamisen arvoisen automatkan. Napsimme vielä lisää kuvia muiden turistien tavoin sekä haimme viilentävät jätskit. Apostolien jälkeen päätimme kääntyä takaisin Melbournea kohti. Paluumatkalla pysähdyimme Apollo Bayssä syömään pizzat sekä ottamaan hieman aurinkoa ja näin varmistamaan hehkuvat auringonpolttamat jokaiselle.

Menee vähän toiston puolelle, mutta reitti oli uskomattoman upea. Maisemat matkan varrella olivat silmiä hivelevän kauniita ja Australian luonto teki meihin suuren vaikutuksen.

Paluumatkalla ajoimmeAnglesean pikkukaupungin läpi ja kävimme etsimässä paikallisen golf-kentän, jossa voi pelata kengurukavereiden kanssa:

Ja jos joku ei tiennyt, niin Australiassa on vasemmanpuoleinen liikenne. Tämä on aiheuttanut ekoina viikkoina lievää sekoilua katuja ylittäessä ja ratikkapysäkeille mentäessä. Jännityksellä odotimmekin ensin miten autoilu sujuu ns.väärällä puolella tietä, mutta Heidi ja Niina N. hoitivat kruisailun erinomaisesti. Mitä nyt kaupungista poispääseminen ja St Kildaan palaaminen tuotti lieviä ongelmia. Navigaattorin puuttumisen ansiosta tuli muun muassa koettua liian pitkä maanalainen tunneli ja tarkistettua hämyisiä lähiöitä. :D Kartanlukutaidoissa ehkä hieman parantamisen varaa :3

Ja nyt täällä vietetyn kokonaisen kuukauden jälkeen olemme jo tottuneet liikenteen suuntaan. Saa nähdä miltä oikeanpuoleinen liikenne tuntuu, kun palaamme Suomeen.

 

Kämpille päästiin kello 21 jälkeen lievästi reissussa rähjääntyneinä. Olimme jo asettumassa yöunille, kun keksimme lähteä vielä F1-radalle kurvailemaan. Täytyihän vuokra-autosta ottaa kaikki ilo irti. Yöpaidat päällä kurvasimme radalle, mutta osa teistä oli jo suljettu lähestyvien kisojen vuoksi. Vähän silti piti ajella, jotta voimme sanoa ajaneemme formularadalla ;) Kaasuttelun jälkeen päätimme vielä katsastaa keskustan sunnuntaiyömeiningit. Eihän siellä ollut mitään kovin kummoista nähtävää, mutta tulipahan käytyä sielläkin ajelemassa.

Tavoitteena olisi ottaa Great Ocean Roadista kattavampi uusinta, jos vain saamme järjestettyä aikataulut sopiviksi. Ehtisimme sitten nähdä enemmän komeita näköalapaikkoja hieman tien ulkopuolella, sillä nyt emme pysähtyneet kovin monessa. Näihin maisemiin tuskin kyllästyy ikinä.

<3:lla

Niinat, Anu & Heidi