Formulahuumaa ja synttäriyllätyksiä

Sitä oli odotettu siitä päivästä lähtien, kun työharjoittelupaikka Melbournesta varmistui. Jännitys kasvoi, kun saimme liput käsiimme. Ennakkotunnelmia haettiin lukuisilla iltakävelyillä ja seuraten, kuinka takapihamme päivä päivältä muuntautui yhden suurimman autourheilukilpailun avauskilpailun näyttämöksi. Nyt meidän viikkojen odotus palkittiin ja Formula 1:sten Melbournen avauskilpailu oli alkanut! 

Jo alkuviikosta Melbournen kaduilla pystyi aistimaan formulatunnelman. Katujen varsille alkoi ilmestyä tallien omia kojuja ja fanipaitoihin pukeutuneet ihmisjoukot tukkivat jalkakäytävät. Keskiviikkona Heidi ja Niina N. suuntasivat heti töiden jälkeen seuraamaan kisoja Anun ja Niina K:n jäädessä vielä mukamas pyörimään kaupungille eli salaa suunnittelemaan perjantain synttäriyllätystä. Albert Park sijaitsee aivan asuntomme takapihalla, joten pääsimme alueelle aina helposti jalan ilman ruuhkia.

Formula-alueella oli paljon muutakin oheistoimintaa.

Albert Lake.

 

Avajaispäivänä ei Formula 1-autoja vielä näkynyt, mutta tunnelma alueella oli jo huikea.

Perjantaiaamu alkoi tuttuun tapaan töiden merkeissä. Aamupäivällä lähdimme porukalla kaupungille hakemaan kakkua työkaverillemme Leslielle, joka juhlisti ensimmäistä vuosipäiväänsä Hubissa. Saavuttuamme takaisin toimistolle myös Heidiä ja Niina N:ään odotti melkoinen yllätys keittiössä. Täysin pimennossa koko yllätyksestä olleet maaliskuun synttärisankarit astelivat keittiöön onnittelulaulun soidessa ja saivat heti juhlahatut päähänsä. Niina K. ja Anu yhdessä Hubin työntekijä Brianin kanssa olivat salaa järjestäneet keittiöön hienot juhlat ilmapallojen, synttärikorttien ja kynttilöillä varustetun suklaakakun kera. 

Juuri kun synttärisankarit olivat toipuneet keittiössä olleesta yllätyksestä, saivat he käskyn pakata kimpsut ja kampsut mukaansa ja lähteä kaappaajien mukaan. Mitään vihjeitä tulevasta määränpäästä ei annettu, ja jännityksen lisäämiseksi Heidin ja Niina N:n silmät sidottiin huivein. Huivit herättivät kaduilla paljon kysyviä ja huvittuneita katseita. Hubin toimistolta matka alkoi raitiovaunulla Niina K:n ja Anun taluttaessa sokkoja sankareita läpi ihmisvilinän. Heidi ja Niina N. yrittivät matkalla kovin arvuutella, mihin heidät vietäisiin, siinä kuitenkaan onnistumatta. Heidin hyvä suuntavaisto osasi kuitenkin kertoa, että suuntana oli Fitzroy, yksi Melbournen kaupunginosista.

Ratikasta matka jatkui jalan vielä hetken aikaan, kunnes saavuimme sisätilaan. Noustuamme hissiin, synttärisankarit saivat riisua huivit. Hissien ovien avauduttua edessä oli upeat näköalat Melbournen kaupungin ylle. Paikka, johon saavuimme oli ravintola nimeltään Naked in the sky. Ravintolan ruokalistalta löytyi mitä erikoisempia ruokalajeja, mutta päätimme turvautua melko tuttuihin ainesosiin. Pöytään tuotiin muun muassa perunapyreetä, lihavartaita, kasvishöystöä ja suomalaiseen makuun tuttua mustekalaa. Ruoka oli erittäin maukasta, ehkä jopa toistaiseksi paras lounas Melbournessa. Ravintolan jälkeen oli lisää yllätyksiä luvassa ja Niina K:n ja Anun ohjaamina siirryimme Yarra-joen rantaan ja hyppäsimme jokiristeilypaatin kyytiin. Risteily kuljetti meitä tunnin verran keskustaa halkovaa Yarra-jokea pitkin kohti Melbournen satama-aluetta. Aurinko paistoi ja nautimme sen lämpimistä säteistä ja kuuntelimme samalla laivan kapteenin juttuja, kun hän kertoi alueen nähtävyyksistä ja historiasta.

Maisemaa Naked in the Sky-ravintolasta

Yarra-joelta.

 

Anun ja Niina K:n järjestämän synttäriyllätyksen jälkeen kiiruhdimme taas seuraamaan kisoja. Perjantai-iltapäivällä näimme ensimmäistä kertaa Formula 1-autot radalla, kun ne ajoivat päivän toista harjoitteluaan. Autoista lähtevä melu oli valtava eikä ilman korvatulppia olisi selvinnyt. Saimme heti bongattua suomalaisten kuljettajien autot ja painoimme mieleemme, miten tunnistamme ne vastaisuudessakin. Perjantai-illalla kävimme vielä yhdessä St. Kildan paikallisista pubeista, joka oli täyttynyt myös formulakansasta.

 

Lauantai-aamuna sää oli ankean harmaa ja taivaalta tuli ajoittain pieniä sadekuuroja. Kukaan meistä ei ollut osannut varautua syksyiseen säähän pakkaamalla lämpimiä vaatteita mukaan. Tämän vuoksi suuntasimme aamulla ensimmäiseksi kaupungille villapaitaostoksille. Olimme sen verran ajoissa liikkeellä, että kaupat eivät olleet vielä avanneet oviaan. Suuntasimme odotellesamme pienelle kahvilakujalle, jossa nautimme aamukahvit muffinssien, croissanttien ja cupcakeksien kera. Lämpökerrastot ostoskassissa suuntasimme takaisin St. Kildaan ja kohti Albert Parkia. Lauantaina kisa-alueella ihmisiä alkoi olla ensimmäisiin päiviin verrattuna jo huomattavasti enemmän. Olimme edellisenä päivänä katsastaneet meille hyvät paikat seurata kisoja. Paikka löytyi radan loppupäästä mutkien 9 ja 10 kohdalta pienen mäen päältä. Hyvältä näköetäisyydeltä löytyi sopivasti myös iso screen, josta saimme kokonaiskuvaa kisoista.

Lauantaina aurinkokin pilkahteli sadekuurojen välillä.

Iltapäivällä aika-ajojen aikaan sadekuurot yllättivät jälleen. Käperryimme sateenvarjojen alle, mutta raju sade kasteli meidät silti. Katsoimme aika-ajot kuitenkin kylmästä huolimatta sisulla siihen pisteeseen asti, kunnes aika-ajojen viimeinen osuus päätettiin siirtää seuraavaan aamuun. Lähdimme keskeytyneiden aika-ajojen jälkeen kotiin lämmittelemään ja valmistautumaan sunnuntaiseen kisaan. Aika-ajot olisivat suomalaiskuskeilla voineet sujua paremminkin. Kimi oli seitsemäs ja Valtteri lähtee kisaan 17.lähtöruudusta. Asetelmat ovat haastavat, mutta uskomme sijojen parantuvan kisoissa.

Sunnuntaina edellisen päivän sateesta, tuulesta ja palelemisesta viisastuneena pakkasimme mukaamme paljon paljon paljon vaatetta, muovipusseja ja jätesäkkejä, joiden sisään pakkautuisimme sateen yllättäessä. Ostimme mukaamme myös paljon evästä, jotta voisimme keskittyä kisojen seuraamiseen ruokakojujen jonoissa notkumisen sijaan. Alueelle päästyämme suuntasimme heti vakiopaikallemme, johon leiriydyimme koko päiväksi. Pakkauduimme sadetakkien ja jätesäkkien sisään jo valmiiksi, koska taivaalle oli kertynyt uhkaavasti tummia pilviä. Asustuksemme, joka sai meidät näyttämään hieman vailla kotia olevilta, herätti ympärillämme olevissa naurun pyrähdyksiä. Emme antaneet katseiden haitata vaan päätimme nauraa takaisin ensimmäisen sateen yllättäessä.

 
 

Olimme kisoja varten suunnitelleet ja tuunanneet omat fanipaidat. Suomen lipulla ja suomalaiskuskien nimillä varustetut valkoiset topit paljastivat kansalaisuutemme ainakin muille suomalaisille. Suomi-asustuksemme vuoksi muut suomalaiset bongasivat meidät väkijoukosta ja liittyivät seuraamme. Ei mennyt aikaakaan, kun suomalaisleirissämme oli meidän lisäksemme seitsämän muuta innokasta suomalaisfania. Heillä oli lisäksi mukanaan kaksi isoa Suomen lippua, joista mekin olimme haaveilleet. Iltapäivällä aika tuntui etevän kovin hitaasti kisan alkua odottaessa. Lopulta H-hetki alkoi olla käsillä. Ennen kilpailun alkua saimme kuulla Australian kansallislaulun ja taivaalla lensi hornet-koneiden saattue sekä Australian kansallisen lentoyhtiö Quantasin iso lentokone.

Askartelukerhon tuotoksia.

Vihdoin kello viideltä iltapäivällä kisat saatiin käytiin. Isolta screeniltä pystyimme seuraamaan, kun autot starttasivat lähtöruuduistaan. Kimi ei saanut toivomaamme täydellistä lähtöä, mutta onneksi kisa oli vasta alussa. Jo kisan puolen välin kohdalla pystyi huomaamaan, että Kimin ja Lotuksen valitsema taktiikka saattaisi tuoda hyviä tuloksia. Muiden kuskien ravatessa varikolla, Kimi pääsi kiinni ykköspaikkaan. Jännitimme katsomossa aivan kisan loppuhetkille asti ja perus-pessimisti suomalaisina emme uskaltaneet hurrata ennen kuin Kimi oli ylittänyt maaliviivan. Voiton varmistuttua juhlat alkoivat! Emme voineet käsittää, että suomalainen kuski oli juuri voittanut koko kilpailun!

Palkintojen jako alkoi lähes heti maaliintulon jälkeen, joten emme ehtineet katsomaan sitä paikan päällä. Sen sijaan koko suomalaisleirimme juoksi radalle ison screenin eteen seuraamaan Kimin voittajaksi kruunaamista. Juostessamme radalle viereemme juoksi kiinalaismies, joka huusi innoissaan ”Kimi, Kimi, Kimi, Kimi” ja osoitti päällään olevaa Räikkösen fanipaitaan. Kiinalaismies oli yhtä ellei jopa enemmän innoissaan Kimin voitosta kuin me ja hän soluttautui hyvin suomalaisfaniryhmäämme. Ison screenin alla lauloimme Maamme-laulun ja heilutimme isoja Suomen lippuja. Ryhmämme erottui hyvin ihmismassasta ja monet ulkopuoliset halusivat ottaa kuvia innokkaasti riehuvista suomalaisfaneista. Lähtiessämme kävelemään rataa ympäri valokuvausbuumi alkoi. Ihmiset toisensa jälkeen tulivat kysymään voisivatko he päästä samaan kuvaan kanssamme (osa jopa kysymättä). Jopa radalla safety carilla ajaneet ratamiehet nousivat autoistaan ja kiiruhtivat kuvaan kanssamme. Kävelimme rataan ympäri aina varikkoalueelle asti, jossa toivoimme näkevämme edes vilauksen Kimistä. Kävellessämme radalla valokuvaus vain jatkui, ja olo oli kuin isommallakin julkkiksella. Lotuksen pilttuussa kävi kuhina, mutta Kimi oli ilmeisesti jo lähtenyt juhlimaan voittoaan. Saimme nähdä kuitenkin pokaalin, jonka Kimi oli kisasta pokannut.

Pyörimme kisa-alueella lähes alueen sulkemiseen asti. Kävimme muun muassa kuvaamassa Kimin autoa, joka oli tuotu näytille Lotuksen VIP-alueelle. Onnesta uupuneina palasimme lopulta kämpällemme ja avasimme skumpat Kimin voiton kunniaksi.

  

 

Emme voineet edelleenkään uskoa suomalaisen voittaneen kisan. Tämä oli meille jokaiselle ensimmäinen F1-kisa ikinä, ja kokemuksena itsessään jo unohtumaton. Suomalaiskuskin voitto teki siitä vielä ihmeellisemmän!

Vapaa-ajan touhuja

Yritetäänpä nyt hieman kiriä jälkeenjäänyttä blogiamme. Mitään järisyttävän erikoista ei arki-iltaisin ehdi puuhailla, sillä pääsemme usein töistä vasta viiden jälkeen. Seitsemän ja kahdeksan välillä tulee nopeasti pimeää ja nukkumatti saapuu yleensä ihan viimeistään klo 23. Olemme kuitenkin yrittäneet keksiä jotain pientä tekemistä iltojen ratoksi. 

 

 

Helmi-maaliskuun vaihde oli Australiassa loppukesää/alkusyksyä. Melbournessa on yleensä hyvinkin vaihteleva sää, samana päivän voi olla paahtavaa hellettä ja hetken päästä voi taivas olla tummanharmaa ja myrskytä. Ensimmäisten viikkojen ajan kelit olivat kuitenkin olleet melkoisen hyvät, vain muutama päivänä on satoi reilummin. Viileämpien (vain +19-24°C) sadepäivien jälkeen kaupunkiin iski taas helleaalto, josta tosin nautimme toimistolla ilmastointilaitteen viimassa. Tämä maaliskuun alun helleaalto kesti kuitenkin noin 1,5vk ja työkaveritkin kertoivat hellejakson olevan poikkeuksellisen pitkä ja käskivät meidän nauttia keleistä vielä kun voimme. Parina päivänä saatoimme lähteäkin töistä hieman aiemmin, jotta ehtisimme makoilla kauemmin rannassa ennen auringonlaskua.

Kuten ehkä aiemmin olemme saattaneet mainita, kotikaupunginosamme St. Kilda on tunnettu hiekkarannastaan, jossa on hellepäivinä väkeä ihan ruuhkaksi asti. Meidän kämpältä on matkaa rantaan noin kilometrin verran. Biitsillä on järjestetään myös paljon rantalentispelejä jne. ja jos oikein hyvä tuuri käy niin hiekalta voi bongata myös paikallisen footy-joukkueen treenaamasta! :)' Rannan vierestä kulkee kävelykatu, jonka varrella on paljon kivan näköisiä ravintoloita. Kerran eräänä lauantaina ennen baarikierrosta kävimme eräässä kävelykadun ravintolassa syömässä taivaallisen hyvää lohisalaattia. Samassa ravintolassa yläkerrassa vietettiin jonkin hääjuhlan jatkoja. Juhlissa oli niin kova meno että porukka juoksi kadullekin tanssimaan.

Maaliskuun toinen viikonloppu meni oikeastaan kokonaan rantsussa. Pääsimme nauttimaan keleistä pitkän viikonlopun ajan, sillä ma 11.3. oli Labour day eli pyhäpäivä. Kelit olivat todella kuumat koko viikonlopun ja maanataina mittarin lukema kipusi yli 35 asteen. Mites siellä, Suomessakin kuulemma ollut korkeapainetta ja aurinkoa jossain vaiheessa? ;)

Iltapelejä rannalla.

Kuollut meduusa.

Meillä on joustavat työajat ja voisimme tehdä töitä osan ajasta muuallakin kuin toimistolla. Yhtenä päivänä helleviikolla yritimme tehdä töitä eräästä kahvilasta käsin, muttei oikein onnistunut kun nettiyhteydet ovat täällä HIEMAN kehnommat kuin Suomessa. (Joten ehkä meidän kannattaa silti pysyä Hubin toimistolla.) Emme antaneet sen kuitenkaan hirveästi haitata, vaan keskityimme auringonpaisteeseen ja kakkuihin. Samana iltana kun olimme kävelyllä rannalla, kun päätimme poiketa katsomaan mitä erään pitkän laiturin päästä löytyy. Laiturilla oli monia kalastajia virvelöimässä ja joillain näytti olevan oikeaoppiset kalastustarvikkeet mm. bongit, mukana. Ja kalaakin he olivat saaneet saaliiksi muista viihdykkeistä huolimatta :D

Laiturin päästä löytyi joku ravintola ja sen takaa kallioilta pikku pingviinejä!!! Ne olivat niin mahdottoman ihania! Olimme aiemmin lukeneet jostain, että St. Kildasta voi bongata pingviinejä, muttemme olleet perehtyneet asiaan tarkemmin emmekä tienneet mistä niitä löytyisi. Mitään erityisen hyviä kuvia emme saaneet niistä, sillä pinguja ei saanut kuvata salamavaloilla (ymmärrettävistä syistä). Siellä ne pikkukaverit tassuttelivat laiturilla ja kalliolla, eivätkä välittäneet ihmisistä :)

IHANA!!!

Meritähti.

Pingviinien odotusta.

Kalastajat.

Olemme aina välillä töiden pyörineet kaupungilla, testattu kaikenlaisia (kuitenkin lähinnä edullisia) ravintoloita. Brunswickistä löytyi Bimbos-ravintola, josta saa pizzaa lounasaikaan 4$:lla, eli reilulla kolmella eurolla. Ei paha! Meidän kotikadulta Fitzroy streetiltä löytyy myös edullinen Cushion niminen ravintola, josta saa jokaisena viikonpäivänä edullisesti jotakin tietttyä ruokaa, esim. maanantaisin pihvejä 12 dollarilla, keskviikkoisin pizzaa 5 dollarilla... Cushionin pizzakeskiviikot ovatkin tulleet tutuiksi.

Kämppämme on tosiaan kalustettu ja keittiöstä löytyy myös ruuanlaittovälineet peruskokkailuun. Olemme kylläkin tehneet säälittävän vähän sapuskaa kämpillä, liian helposti tulee lähdettyä ulos syömään myös työpäivän jälkeen. Ihka ensimmäisen kerran teimme ruokaa kämpillä maanantaina 4.3. (saavuimme kuitenkin jo 21.2.). Gourmee-ateriaksi valikoitui kanawokki, joka maistui kaikessa yksinkertaisuudessaan todella hyvältä jatkuvan ulkona syömisen jälkeen. Heti perään seuraavan viikon lauantaina teimme makaronilaatikkoa, se oli niiin hyvää, suorastaan taivaallista. Tavallista suomalaista kotiruokaa on kyllä ollut täällä ikävä. <3 

Tehoyksiön keittiön antimia.

Lounaallakin käydään oikeastaan joka päivä jossain ulkona syömässä. Ollaan pyritty etsimään aina jokin uusi ravintola, jotta uusia makuelämyksiä kertyisi. Voileipiä ja erilaisia sämpylöitä aussit tuntuvat vetävän vähän liikaakin, voileipäkahviloita on tässä kaupungissa aivan jumalattoman paljon. Jo aamupalaleipien ja harvojen lounasleipien puputtaminen on alkanut kyllästyttää jo pahasti eikä niitä ole tehnyt mieli pitkään aikaan. Ja tuskin enää tekeekään täällä. Ruisleipääkin on ikävä täällä vaaleidein leipien valtakunnassa. Paikalliset salaattiateriatkin ovat vähän erikoisia meidän makuumme, 80% salaatista on pelkkiä salaatinlehtiä ja kaikkiin salaattiaterioihin tungetaan jotakin pahaa viinietikkakastiketta. Ei toimi.

Vähän ollaan myös shoppailtu ja reilu kuukausi sitten löysimme hyvän outlet-keskuksen keskustan tuntumasta messukeskuksen takaa. DFO on niin täynnä kaikkia mahdollisia outlet-myymälöitä, ettei kaikissa ehdi edes käydä saati sitten kunnolla tutkia valikoimaa . Kerran olemme käyneet myös Chadstone nimisessä ostoskeskuksessa pikaisesti. Ostoskeskus sijaitsee kaupungoin ulkopuolella, joten käväisimme siellä vuokra-autolla ennen toisen road trippimme alkamista. Sekin paikka oli todella iso eikä ollut aikaa käydä lähelläkkään kaikissa myymälöissä. Mahdollisuuksista huolimatta aika maltilliseti olemme tehneet ostoksia, ottaen huomioon täällä vietetyn ajan.

Naapuruston leikkikenttä piti tietenkin tarkistaa.

Formularata ennen kisaviikonloppua.

Pääsuora!

Kimi-ratikka.

Heidi jätti kännykät töihin lounastauon ajaksi ja selvisi ilman vieroitusoireita!

Maaliskuun alussa jonakin keskiviikkona kävimme tarkastamassa mitä Queen Victoria Marketilta löytyy. Keäskuukausina se on auki keskiviikkoiltaisinkin ja se on melko suosittu nähtävyys. Tori on eteläisen pallonpuoliskon suurin ulkoilmatori. Torilla oli paljon kaikenlaisia käsitöitä, vaatteita, koruja ja muuta krääsää myynnissä. Etnisiä ruokakojujakin oli todella paljon, pohjoismaalainen tarjonta valitettavasti puuttui. Anu ja Niina N. maistoivat saksalaista makkaraa ja Heidi valitsi houkuttelevan herkullisen näköisen malesialaisen aterian. Heidin sapuska maistui kuitenkin hyvin pitkälti paskalta ja päätyi heti roskikseen :D

Paikallisia metrilakujakin tuli testattua, saimme maistiaisia lähes jokaisesta mausta jota lakukojussa oli tarjolla. Sen jälkeen emme kehdanneet lähteä ostamatta mitään vaikka makean nälkä olikin jo maistiaisilla tyydytetty. Pyörimme torilla iltaan asti kierrellen kojuissa, katsellen katutaitelijan esitystä ja sovittaen mekkoja sekä paitoja.

Yöelämäänkin ollaan ehditty jo hieman tutustua. Mm. la 9.3. käytiin tutustumassa kaupungin yöelämään Niina N.:n kaverin Marin johdolla, joka tiesi baareja ja menopaikkoja meitä paremmin. Kävimme keskustassa sivukujilla parissa pienemmässä baarissa juomassa yhdet ja haistelemassa tunnelmaa. Loppuiltaa päädyttiin viettämään myöskin keskustassa olevaan Carlton-yökerhoon, jossa oli monta kerrosta, paljon erilaisia ihmisiä ja aika kiva kattoterassi, jossa oli hauska istuskella ja tuijotella niskat kenossa pilvenpiirtäjiä. St. Kildassa sunnuntai on melko suosittu baareilupäivä lauantaina ohella, etenkin jos maanantai sattuu olemaan vapaa. Esim. Labour day-maanantaina ja pääsiäismaanantaina kaduilla oli aika kova hulina.

Niina K., Mari, Niina N. & Anu

Lauantaina 23.3. kävimme juhlimassa Fizroyssa Sydney Roadilla Penny Black-baarissa, joka oli aika iso baari, jossa oli myös live-musaa tarjolla. Paikka vaikutti aika hauskalta ja värikkäältä, mutta emme ehtineet kauhean kauaa siellä olla, koska valomerkki tuli jo ennen kello kahta. Siirryimme sitten muutaman paikallisen opastamana naapuribaariin, jossa oli tupa täynnä ja tanssilattialla todella kova meiniki.

Lähes tulkoon kaikki baarit missä ollaan käyty, ovat olleet hipsteripaikkoja. Koko kaupunki oikeastaan on hipstereiden valtaama. Helsingin hipstereiden tyyli on aika kesyä verrattuna Melbournen väkeen.

<3:lla 

Mellun kanat

(Ottelun ideanahan oli tietysti kopitella palloa mahdollisimman pitkään, jos pelin ydinidea ei valjennut :D)