Ensimmäiset päivät

Kuten edellisessä postauksessa kävi ilmi, tuntui tavallaan oudolta olla täällä. Viikon jälkeenkään emme ole kunnolla sisäistäneet, että olemme miltei niin kaukana Suomesta kuin on mahdollista.... mutta mitä sitä sen enempää päivittelemään, tuskin se fiilis siitä suuremmin muuttuu ja ehkä tärkeämpää keskittyä olennaiseen eli uusien juttujen kokemiseen! :)

Saavuimme tosiaan Melbourneen torstaiaamuna 21.2. noin kello 7.30. Purkautuessamme ulos lentokentältä olimme innoissamme uudesta maasta, kulttuurista ja tulevista seikkailuistamme. Överipitkän matkustuksen jälkeen meitä ei väsyttänyt juuri lainkaan, sillä halusimme heti päästä käsiksi Melbourneen. Torstaiksi Heidi oli saanut järjestettyä pari asuntonäyttöä ja ennen niitä päätimme viedä matkalaukkumme hostellille. Saimme ilmaisen kuljetuksen kentältä hostellille pikkubussilla ja haltioituneena katselimme maisemia ja hämmästelimme kuivahkoja näkymiä. Matkustimme kaupungin jännittävien katujen halki kohti St Kildaa, joka sijaitsee noin seitsemän kilometriä ydinkeskustasta etelään. 

Pikkubussissa oli liian tehokas ilmastointi.

Majoituimme Habitat HQ hostellissa, joka vaikutti oikein sopivalta paikalta viettää ensimmäiset yöt. Hostelli oli voittanut lukuisia Australian ja Victorian turismipalkintoja eli paikka on ollut muidenkin mieleen. Maksoimme yksityisestä huoneestamme noin 160 dollaria yöltä (noin 126 €), eli ei paha hinta per napa.

Siirryimme lähes heti keskustaan syömään kiinalaiseen ravintolaan ja odottamaan asuntonäyttöjä. Tunnelma alkoi käydä jo aika levottomaksi ja väsyneeksi yli vuorokauden matkustuksen ja pahan univajeen myötä. Ensimmäisen asuntonäytön osoitteeseen löysimme kohtalaisen helposti, mutta välittäjä teki meille oharit ja seuraavakin näyttö jäi välistä eksymisen vuoksi :D Pikkuhiljaa alkoi masentaa kaupungilla tuloksetta ravaaminen ja päätimme luovuttaa siltä päivältä ja siirtyä hostellille lepäämään. Uni tulikin tarpeeseen, sillä olotila alkoi olla järkyttävän huono väsymyksen vuoksi. Uni tuntui maittavan, sillä nukuimme iltapäiväviidestä aamuseiskaan :D

Todella freesinä kiinalaisessa syömässä.

Perjantaina, kuin uudesti syntyneinä, levon jälkeen päivän teemana oli jälleen asuntonäytöt, jotka jatkuivat kutakuinkin yhtä tuloksettomina kuin torstainakin. Pikkuhiljaa masennus ja kodittomuusahdistus hiipi mieliimme, sillä meillä oli majoitus vain sunnuntaihin asti. Ramppasimme ennalta sovituissa ja sattumalta kaupungilta löydetyissä asuntonäytöissä myös lauantaiaamuna. Oli jotenkin todella nihkeää löytää asunto neljälle ja vain kolmeksi kuukaudeksi. Harkitsimme jo majoittuvamme koko kolmeksi kuukaudeksi hostelliin, mutta sitten eräässä asuntonäytössä lauantaina tärppäsi! Niinat kävivät katsomassa Fritzroy streetillä St Kildassa olevaa tehoyksiötä ja koska se oli mahdollista saada lyhyeksi aikaa vuokralle, päätimme ottaa sen. Kivi vierähti sydämeltä, kun vihdoin löysimme vuokra-asunnon meille. Sunnuntaina hostelliaamiaisen jälkeen roudasimme tavaramme uuteen kotiimme.  

Perjantaina katsastettiin rantsu.

Lauantai-iltana Heidi ja Niina K. eivät jaksaneet nousta välikuolemakoomastaan, eivätkä näin ollen jaksaneet lähteä kaupungin vilinään White Night-tapahtumaan. Anu ja Niina N. levosta reipastuneina lähtivät kaupungille haistelemaan tunnelmaa. Tapahtuma oli kuin Helsingin taiteiden yö kerrottuna tuhannella, joten ihmisiä oli liikkeellä niin paljon, että oli käveleminen kaduilla oli vaikeaa. Tytöt ihastelivat valaistuistuja taloja sekä Yarra -joen valoshowta ja seurasivat parisalsaopetusta. Suomalaisiin silmiimme pistävää oli ihmisten rauhallinen ja asiallinen käytös, kellään ei ollut pulloja käsissään, kukaan ei tappellut eikä oksentanut katujen varsilla. Ilmeisesti julkisella paikalla juopottelu on erittäin kiellettyä ja poliisit olivatkin saaneet kouriinsa muutaman epäonnekkaan. Niina N. ja Anu olivat neuvokkaina piiloutuneet syrjäisille portaille juomaan olut- ja siideripullonsa muiden pahisrikollisten kanssa.

Sunnuntaina muuton jälkeen päivän agendana oli nauttia helteestä St Kildan rannalla ja hankkia tarvikkeita asuntoomme. Sunnuntai oli lähes yhtä paahtava päivä kuin aiemmin ja oli ihanaa vihdoin rentoutua rannalla helpottuneena asunto-ongelman ratkettua. Kävimme myös uimassa lämpimässä Port Philipin lahdessa. Nautimme olostamme täysin siemauksin ja iltapäivällä suuntasimme nokkamme kohti patja- ja pyyheostoksia, eli tietysti Ikeaan muita vaihtoehtoja tutkimatta. Ensimmäiseksi menimme nauttimaan eksoottisia Ikean lihapullia, ihan vaan siksi ettei Anu ollut ennen käynyt niitä syömässä. Skandinaavisen aterian jälkeen hankimme asuntoomme pyyhkeitä, patjan ja hieman keittiötarvikkeita. Patja siis siksi, että tehoyksiössämme oli makuupaikat vain kahdelle :D 

Kirjanpitäjä.

Olemme jälleen myös huomanneet maailman olevan todella pieni. Kun menimme katsastamaan tätä meidän yksiötä, törmäsimme alaovella sattumalta Niina N.:n entiseen työtoveriin Mariin, joka myös juuri äsken muuttanut Melbourneen! Hämmästys oli melkoinen hänen tupsahtaessa samasta talosta ulos, jonne olimme menossa asuntonäyttöön. Hetken naureskeltuamme sovimme tapaavamme pian uudelleen. :)

Myöhemmin lauantaina tapasimme pikaisesti myös Niina K.:n tuttavan Villen ennen kuin hän vaihtoi kaupunkia. Vanhoja tuttuja on aina hauska tavata ja nyt saimme myös hyviä vinkkejä kaupungin tutkimiseen. Ehdimme jutustella ja kartuttaa Melbournen tehtävälistaamme vajaan tunnin ajan, ennen kuin Ville lähti kohti Sydneytä.

Yhtä pronssiset rusketukset.

Olemme olleet koko viikon harvinaisen aamuvirkkuja, heränneet hääräämään joka aamu seitsemän jälkeen. Tämä ehkä selittynee sillä että olemme vajonneet peittojen alle jo kymmenen aikaan, kuten kunnon kansalaisten kuuluukin :D Ehkä lievää jet lagia ollut havaittavissa. 

<3:lla 

Niinat, Heidi & Anu

Our journey to Down Under!

Howdy Finland! Yli viikko on jo vierähtänyt Suomesta lähdöstämme. Olemattomien nettiyhteyksien ja pää kolmantena jalkana asioilla juoksemisen vuoksi blogin aloittaminen on vähän jäänyt. Mutta nyt on vihdoin ja viimein on aikaa purkaa matkustustunnelmat, raportoida ensimmäisen viikon tilanteet ja päivittää kuulumiset Suomeen. Tässä ensimmäisessä päivityksessämme kerromme lähtötunnelmista ja nautinnollisesta lentomatkastamme Suomesta Melbourneen.

Paljon odotettu lähdön aika koitti tiistaina 19.2.2013. Kaikilla oli todella hektiset viikot takana muun muassa tenttiviikon, töiden, läksiäisten ja muuttojen vuoksi, joten ihan hirveästi emme olleet ehtineet jännitää matkaa etukäteen. Ja odotuksista huolimatta kaikki saivat nukuttua lähtöä edeltävän yön hyvin, paitsi Anu, jolle iski kuumottava matkajännitys maanantaina.

Kaikki tämä oli tapahtunut jotenkin niin äkkiä, ettemme todellakaan olleet ehtineet sisäistää, että lähdemme töihin täysin toiselle puolelle maailmaa kolmeksi kuukaudeksi. Luonnollisesti tämä oli kaikille kaukaisin matkakohde ja pisin aika poissa kotoa. Me kaikki olimme haaveilleet pääsemisestä Australiaan jo lapsesta asti ja nyt vihdoin ihan oikeasti olimme lähdössä sinne! Käsittämätöntä!

Viimeiset fiilistelyt loskan ja lumen seassa. Hyvästit lumelle ja loskalle, meidän talvemme on ohi!

Tapasimme lentokentällä noin klo 17, Niinat saapuivat samaa matkaa ja Anu ja Heidi saapuivat hetkeä myöhemmin. Meitä saattamaan olivat saapuneet, Niina K.:n isä ja mummo, Heidin isä ja poikaystävä sekä Anun vanhemmat ja ystävät. Anulla oli jo kyyneleet silmissä saapuessaan lentokentälle, mutta muut hoitivat jäähyväiset tyylikkään viileästi. Kentältä ostimme vielä viime tinkaan tuliaiset, Fazerin suklaata ja Suomi-kirja, harjoittelupaikkamme eli Hub Melbournen väelle.

Ensimmäinen etappi Helsinki-Lontoo sujui hyvinkin sukkelaan ja ennen kuin huomasimmekaan, olimme jo Lontoon yllä. Laskeutuessamme Heathrowlle öisen kaupungin valot olivat uskomattoman vaikuttavat! Yritimme saada hetkestä kuvamateriaalia, mutta koneen ikkunasta kuvaaminen amatöörikalustollamme oli onnetonta. Heathrown kentältä Heidi löysi täydelliset Raybanit, jotka olivat kahden kappaleen tarjouksessa, mutta Anun epäröidessä jäi myös Heidin aurinkolasit hyllyyn. Yritimme myös hankkia verovapaata Finlandia-vodkaa Australiaan, jotta meillä olisi täällä edes jotain sopuhintaista juotavaa, sillä olimme tietoisia alkoholin kalleudesta Australiassa. Mutta suruksemme säädökset olivat meitä vastaan emmekä saaneet ostaa viinaksia, sillä niiden vieminen Australiaan on kiellettyä.

Välilasku yhdellä maailman vilkkaimmista lentokentistä jäi kuitenkin hyvin lyhyeksi, emmekä ehtineet nähdä kentästä murto-osaakaan. Turvatarkastuksessa jäi hyvin mieleen, kun Niina K.:n housut tutkittiin perinpohjaisesti lähes alushousuja myöten. Ja silti huolimatta kolmen lentokentän perusteellisista turvatarkastuksista Anu, vanha terroristi, onnistui salakuljettamaan sakset Australiaan asti! :D Ja vielä vahingossa..

Lontoosta matkamme jatkui valtavan suurella Qantasin koneella kohti Melbourmea, mutta puolivälin jälkewn oli luvassa lyhyt tankkauspysähdys Singaporessa. Olimme aiemmin kauhistelleet, miten saamme ajan kulumaan 22 tunnin lentomatkalla. Koneeseen päästyämme iloisena yllätyksenä tuli lentokoneen tarjoamat lukuisat viihdykkeet. Tarjolla oli yli sata elokuvaa, useita tv-sarjoja, pelejä, uutisia, musiikkia ja paljon muuta. Lento lähti Lontoosta illalla ja matka Singaporeen kesti noin 13 tuntia. Matkaväsymys alkoi kuitenkin pian painaa silmäluomiamme ja parin tunnin jälkeen yritimme unta. Anu sammui heti, Niina N.:kin lähes yhtä nopeasti, mutta Niina K. ja Heidi tuskailivat penkkien epämukavuuden kanssa. Heidin tuska kävi sietämättömäksi ja lattia houkutteli horisontaalisuudellaan. Pian Heidi olikin jo pitkällään penkkien välissä jalkatilassa ja viihtyi siellä ainakin kaksi tuntia. Aamuyöllä hän tunnusti kuitenkin tämän virheliikkeeksi ja myönsi jalkatilan olevan sopimaton lepäämiseen terävien ruuvien ja metallisten pidikkeiden vuoksi. :D Singaporen jälkeen lentohenkilökunta kuulutti jalkatilassa nukkumisen olevan kiellettyä. Muita suosittuja nukkumasentoja olivat jalat tarjotinpöydän päällä polvet korvissa ja jalat edessä olevan istuimen päällä. Sadoista asennonvaihdoista ja jaloitteluyrityksistä huolimatta, takapuoli ja jalat puutuivat todella pahasti.

Singaporessa kone tankatttin ja siivottiin sekä osa matkustajista vaihtui. Valitettavasti meidän viimeisen penkkirivin, eli sikaosaston, paikat säilyivät ennallaan. Singaporessa kone täyttyi matkustajista ja sen huomasi etenkin käytäväliikenteen vilkastumisesta ja vessajonojen pidentymisestä. Singaporen kentällä meitä odotti eksoottinen yllätys, kyykkyvessa, jota kukaan ei kuitenkaan uskaltanut kokeilla. Onneksi myös länsimaalaiset matkustajat oli huomioitu ja saimme asioida tutulla tavalla. Tankkauspysähdys oli melko nopea, emme ehtineet kuin käydä hieman virkistymässä naistenhuoneesa ja hetken istua portin odotustilassa.

Munat kädessä.

Viimeinen taival kesti noin yhdeksän tuntia ja se tuntui paljon lyhyemmältä verrattuna edelliseen. Katsoimme vielä vähän elokuvia, kuuntelimme musiikkia ja yritimme nukkua hieman, jotta jaksaisimme viettää koko torstai päivän jalkeilla. Hetken levon jälkeen aloimme pikkuhiljaa tajuta saapuvamme kohteeseemme. Ollessamme jo Australian mantereen yläpuolella todellinen jännitys alkoi nousta. Pian olisimme perillä ihmemaassa. Auringonnousu ja etenkin hetket ennen laskeutumista kaarrellessamme Melbournen yllä tuntuivat epätodellisilta. Väsymys oli tiessään ja h-hetki käsillä! OLIMME PERILLÄ! Mukavan ja kotoisen tervetulon takasi lentokoneen ilmastointolaitteesta niskaan ropissut jää.

Pääsimme tullista läpi, vaikka Anu oli taas toiminut salakuljettajana ja tuonut maahan mandariineja ja porkkanoita. Matkalaukut saapuivat myös onnellisesti perille samaa matkaa kuin me, vaikka Niina K.:n laukku löytyikin hihnalta paljon muiden laukkujen jälkeen. Ensiaskeleet terminaalin ulkopuolella tuntuivat mahtavilta, me niiin oltiin Australiassa! Kello on noin (aamu)kahdeksan kun pääsimme lentokenttärakennuksesta ulos ja ulkona olin uskomattoman ihana ilma. Hetken pähkäiltyämme ulkona tajusimme saavamme ilmaisen kuljetuksen hostellille, josta olimme varanneet yöpaikan ensimmäisiksi kolmeksi yöksi.

Tässä vähän alkupaloja matkastamme. Tästä se reissu vasta alkaa, pysykää kuulolla!

<3:lla
Niina K., Heidi, Anu & Niina N.